Moni ruletin pyörteisiin vähänkin tutustunut on kuullut varmasti ainakin sivukorvalla niin kutsutusta Martingale-strategiasta, joka usein on myös väännetty suomalaiseen muotoon ”martingaalistrategia”. Oikeastaan Martingale-strategialla voidaan viitata mihin tahansa joukosta vedonlyöntistrategioita, jotka kehittyivät ja olivat suosittuja 1700-luvun Ranskassa. Niissä oli sama perusajatus, mutta yksinkertaisin martingaalin sovellus kehitettiin yhtälailla yksinkertaiseen kolikonheittoon, jossa on 50/50-mahdollisuus. Tässä vaiheessa onkin hyvä muistuttaa siitä tosiseikasta, että ruletissa ei punaisen ja mustan välillä ole tätä 50 / 50 -jakoa, sillä rulettipöydässä ja -pyörässä on aina mukana myös nollasektori. Amerikkalaisessa versiossa nollia on vieläpä kaiken lisäksi kaksi. Kurkistetaanpa hieman tarkemmin martingaalin maailmaan – mistä siinä on kyse?

Martingaalistrategian periaate

Heti alkuun pikku paljastus: martingaalistrategia ei ole mikään idioottivarma keino poistua rulettipöydästä voittojen kera. Martingaalin pelaamistapa ruletissa yksinkertaisimmillaan perustuu siis siihen ajatukseen, että ensinnäkin panostukset laitetaan vain jommalle kummalle värille, muihin pöydän sektoreihin ei panoksia aseteta. Tappiollisen kierroksen jälkeen pelaajan tulee tuplata edellisen kierroksen panos. Jos taas tulee tappio, tuplataan panos uudelleen – ja niin edelleen. Voitokkaan kierroksen jälkeen panos puolitetaan, ja toisen peräkkäisen voitokkaan kierroksen jälkeen se puolitetaan uudelleen. Ja näin.

Martingale-strategia ei myöskään ole kovin pelaajaystävällinen – jotta sitä voisi ”täydessä mitassaan” toteuttaa, tulee pelaajalla olla hyvin, hyvin suuri pelikassa. Käytännössä loputon. On kuitenkin muistettava, että peräkkäin osuvat tappiolliset tulokset ovat paljon kuviteltua yleisempiä. Lisäksi panoksen tuplaaminen jokaisen tappion jälkeen merkitsee eksponentiaalista kasvua panoksen koossa. Riskit ja riskeerattavat summat kasvavat mahdollisesti hyvinkin isoiksi, ja homma saattaa hyvinkin nopeasti ns. riistäytyä käsistä, eikä silloin naura kuin peliä järjestävä taho. Lisäksi nollasektorin olemassaolo saattaa hetkenä minä hyvänsä tehdä koko strategian toteuttamisen täysin tyhjäksi.

Netticasinoilla rajan martingaalin käyttämiseen tulee usein viime kädessä asettamaan päivä- ja pelikohtaiset panosrajat. Vaikka siis pelaajalla olisikin käytössään lähestulkoon loputtomat rahavarat, ei hän välttämättä voi hyödyntää niitä. Jos aikaa ja rahaa olisi loputtomasti, eikä yksittäiselle kierrokselle asetettavalle panokselle olisi ylärajaa, olisi koko juttu aivan toisenlainen. Tällöin Martingale-strategia tarjoaisi voittoja lähestulkoon täydellä varmuudella. Vaan kun näin ei ole.

Jos haluat testata martingaalin toimivuutta, aloita aivan minimipanoksella ja määritä itsellesi etukäteen kipuraja, jota enempää et ole valmis rahaa peliin laittamaan. Toisinaan martingaalistrategialla pelaaminen voi kyllä tuottaa hyviäkin tuloksia ainakin lyhyen aikaa, mutta tällöinkin on kyse ihan vain silkasta hyvästä onnesta. Voikin olla harkitsemisen arvoinen juttu kokeilla martingaalia kerran isoilla rahoilla – jos voitat, nauti siitä, mutta älä palaa enää strategian käytön pariin. Salama kun ei välttämättä iske samaan paikkaan kahta kertaa. Jos taas häviät, saat varmaankin hyvän opetuksen siitä ettei martingaali olekaan mikään aukoton rikastumiseen johtava järjestelmä. Jos se sitä olisi, olisi meillä aika paljon täysipäiväisiä ruletin pelaajia. Tai oikeastaan ei olisi, koska yksikään kasino ei tarjoaisi pelattavaksi tällaista peliä, jonka kukistamiseen olisi olemassa varma järjestelmä.

Yhteenvetona martingaalista

Martingaalistrategia perustuu teorioille, jotka toimivat juurikin vain teorioina. Ne eivät ota huomioon reaalimaailman lakeja – käytettävissä olevan ajan ja rahan rajallisuutta. Ne eivät myöskään huomioi ruletin sääntöjä, eli nollasektoria ja peleissä aina olevia panosten ylärajoja. En silti voi kieltää sinua kokeilemasta tätä strategiaa, mutta älä odota liikoja ja ole maltillinen rahojesi kanssa!