Alderney on yksi Englannin kanaalissa sijaitsevista kanaalisaarista. Se kuuluu Guernseyn brittiläiseen erillisalueeseen, eikä se siis ole osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa. Siksi se voi pelata hieman eri säännöillä kuin varsinainen emämaansa. Saari on turistien suosima, joten siellä tapahtuu paljon enemmän kuin pelkän asukasluvun (1 900 ihmistä) perusteella voisi olettaa. Sitä pidetään yhtenä turvallisimmista kohteista offshore-yrityksille koko maailmassa. Kaikista Englannin kanaalissa sijaitsevista saarista se on etäisin – mutta lento- ja lauttayhteydet palvelevat saarelle matkaavia turisteja, asukkaita ja liikemiehiä. Alderney ei näytä ulkopäin modernilta IT-alan keskukselta, vaan pikemminkin ”Sydämen asialla” tv-sarjan kuvauspaikalta. Ulkonäkö kuitenkin pettää – saarella toimii kirjaimellisesti satoja iGaming-alan yrityksiä. Ilman modernia tietoliikennettä se ei olisi mahdollista. Eikä ilman Alderneyn myöntämiä lisenssejä.

Mikä tekee Alderneystä houkuttelevan kohteen?

Tähän kysymykseen nousee ennen kaikkea ainakin yksi vastaus – nollaveroaste yrityksille. Myöskään vedonlyönti- ja rahapelitoiminnasta ei peritä erillisiä veroja, kuten monissa maissa on tapana. Esimerkiksi Iso-Britanniassa rahapelialan yritykset voivat nykyisin toimia melko vapailla markkinoilla, mutta ne ovat 15 %:n veron alaisia. Alderneyn säätelyn rakenne on yksi iGaming-maailman arvostetuimmista. Lisenssiä Alderneyltä hakevien pelialan yritysten tulee olla yritysmuodoltaan ”limited company” -nimikkeen alla. Limited companya suomalaisessa lainsäädännössä vastaa lähinnä osakeyhtiö.

Vaikka veroja ei yrityksiltä Alderneyssä kannetakaan, tule netti- ja etäpelaamista tarjoavien yritysten kuitenkin maksaa lisenssimaksuja. Tämän lisenssin summa määräytyy pelaamisesta tulevan tuoton mukaisesti. Alin vuosittain maksettava lisenssimaksu on 35 000 puntaa – tällöin yrityksen pelituoton tulee vuositasolla alittaa miljoonan punnan raja. Muut lisenssimaksujen luokat ovat 70 000, 100 000 ja 140 000 puntaa. Korkein 140 000 punnan vuosimaksu lankeaa sellaisten yritysten kohdalle, joiden vuosittain peleistä tuleva tuotto ylittää 7,5 miljoonaa puntaa.

Myös muut pelialan yritykset, jotka eivät tarjoa suoraan pelituotteita kuluttajille, joutuvat suorittamaan lisenssimaksun, joka on suuruudeltaan 10 000 puntaa. Tämän kategorian alla ovat esimerkiksi kasino-ohjelmistoja, kuten nyt vaikka pelejä, tuottavat yritykset.

Alderneyllä toimivat pankit voivat myös toimia yhteistyössä saarella toimintaa harjoittavien nettikasinoiden kanssa ja käsitellä näiden maksuliikennettä. Kaikilla lisenssejä myöntävillä lainsäädännöllisillä alueilla tämä ei ole mikään itsestäänselvyys – kyseessä on selkeä kilpailuvaltti Alderneylle, siis.

Alderneyn maine on kasvanut nopeasti. Sen takia sen lisenssi löytyykin sellaisten alan nimien taskusta kuin Unibet, Skybet, Partygaming.bwin ja Playtech. Muiden muassa. Alderney tunnetaan kuitenkin myös pokeripiirien ”mustasta perjantaista”, joka tapahtui 15. huhtikuuta 2011. Yhdysvaltain liittovaltion poliisi otti nimittäin haltuunsa tuona päivänä Full Tilt -pokerisivuston, jonka se väitti tarjoavan pokeria laittomasti Yhdysvaltain kansalaisille. Full Tilt toimi Alderneyssä ja oli tuolloin saaren suurin yritys alalla. Full Tiltin pelaajat menettivät pelitileillään olleet rahansa – arviolta noin 60 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria, toisten arvioiden mukaan jopa 350 miljoonaa. Pelaajat joutuivat maksumiehiksi, sillä Full Tilt oli valehdellut Alderneyn viranomaisille taloudellisesta tilanteestaan.

Alderney on sittemin panostanut suuresti maineensa palauttamiseen Full Tiltin romahtamisen jälkeen. Samalla Alderneyn auditointijärjestelmä on korjattu takaamaan ettei vastaavanlaisia tilanteita kuin Full Tiltin kanssa kävi, enää tapahtuisi. Se onkin onnistunut lunastamaan paljon arvostuksestaan takaisin alan ihmisten silmissä, ja saaren pelimarkkinoiden voidaankin sanoa toipuneen ”mustasta perjantaista” jo todella hyvin.

Yhteenvetona: Alderneyn lisenssit ovat järjestään luotettavia. Full Tiltin kanssa käynyt tapaus nakertaa vielä joidenkin mieltä, mutta kyse vaikuttaisi enemmänkin olleen yksittäistapauksesta, jossa oli osittain kyse myös Yhdysvaltain sisäpolitiikasta.